!

Minä, Siying ja Ritika : )

Hupsista.... Viimeisestä blogi päivityksestä on vierähtänyt miltei kuukausi. Pääsi hiukkasen unohtumaan, kun on ollut yhtä sun toista kiirettä täällä. Pääasiassa siis koulujuttuja ja winter track treenejä : )
Mistäs alottaisin?

Ennen joulua ei oikeen ehtinyt tapahtumaan mitään ihmeellistä. Kunhan vaan koristeltiin taloa, mikä tuntui oudolta. Ensimmäinen joulu pois kotoa, ja en ole koskaan viettänyt joulua ulkomailla, edes oman perheen kanssa. Joten kuten arvata saattaakin, joulun aikaan tuli todella kova ikävä kotiin, mutta onneksi nyt on alkanut pikku hiljaa helpottamaan : )
Jouluna emme syöneet kalkkunaa, tai kinkkua, niin kuin ehkä perinteiseen amerikkalaiseen jouluun kuuluisi: me söimme hummeria. Oli todella hyvää, mutta en kyllä halua nähdä hummeria vähään aikaan, kaikki saivat oman jättmäisen hummerinsa, ja se oli ehkä 1,5 kg (no ehkä vähän liiottelen, mutta aivan törkeän kokoinen se oli, varmaan joku steroidi hummeri...)!! Se oli siis joulupäivällinen : ) 25. joulukuun aamuna avasimme lahjat ja tsekkasimme mitä sukasta löytyi. Sain todella paljon käytännöllisiä lahjoja, mm. amerikkalaisen keittokirjan (Melissa teki sen minulle ja Siyingille, hän oli kirjoittanut omia hyviä reseptejään ylös)! Ja hänen parhaalta kaverilta Ruthilta saimme kaikenlaisia keittiövälineitä kuten mittoja yms. Tosi käytännöllisiä, koska meidän mittasuhteet on kotona erilaiset kun täällä, joten ei tarvitsi aina hartaasti miettiä paljonko on 2 kuppia jauhoja, jos ohjeessa sattuu niin lukemaan. MAHTAVAA! : )
Kävin myös vihdoin ostamassa kauan haaveilemani digikameran, VIHDOINKIN! Ja se oli vielä onneksi alennuksessakin ; )

Kaikenkaikkiaan joulu oli siis todella outo. Missä kinkku, laatikot, ynnä muut hyvät jouluruuat....?

Boston in New Year's eve!

Valaistu jääveistos, näitä löytyi pitkin Bostonia!

Tänään on siis New Year's eve (huh, outoa, jo uusi vuosi, ei uskoisi!). Tänään oli heti aamusta oikein mukavasti winter track kisat, mutta ne menivät yllättävt hyvin. Paransin mun aikaa 11 sekunnilla (?!), en oikeen tiedä mitä tein erilailla, mutta fiilis sen jälkeen oli kuin Usain Boltilla! : )
Uusi vuosi tuntuu sekin vielä oudommalta kuin joulu. Siis olen ollut täällä jo 4 kk?! Tuntuu että ehkä max. 2 kk. Kylläpäs se aika rientää!
Kävimme tänään Bostonissa mun hostperheen ja parhaan kaverini Ritikan kanssa. Kävimme luistelemassa, ja sain ylpeenä esitellä mun suomalaisia luistelutaitoja. PROUD TO BE A FINN! ; )
Oli kaikilla vähän suu ammollaan kun sirklasin takaperin ja osasin jopa jarruttaa luistimilla!
Löysin myös todella epäterveellisen ruuan, only in the US! Fried dough, eli uppopaistettu pullamössö lätty jonka päälle sirotellaan kanelia ja sokeria. Niin hyvää, mutta niin kamalaa! : D
Luistelun jälkeen käveltiin pitkin Bostonia ja katteltiin jääveistoksia ja odoteltiin paraatin alkamista. Mun tuurilla astuin tosi hyvää ja hyiseen lätäkköön ja mun toinen kenkä oli siis tosiaan ihan läpi märkä. Paraatin alkaessa oli ihan jääkalikka, joten katteltiin sitä sitten suunilleen 15 minuuttia, kunnes kaikki kyllästy hytisemään ulkona, koska pari myös Ritika ja Melissa oli astunut siihen kirottuun lätäkköön. Joten päätimme suunnista lähimmälle metrolle ja takaisin autolle, jotta päästäisiin syömään kiinalaista ruokaa (kiinalaisen ruuan syöminen on uuden vuoden perinne Massachusettsissa, älkää kysykö miksi!). Nyt sitten odotellaan, että kello lyö 12, että vuosi 2011 voi alkaa! Uusi vuosi, uudet kujeet!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011 ! TÄNÄ VUONNA NÄHDÄÄN! ; )

Joulutunnelmaa ja thanksgiving

Tämän viikon torstaina juhlistimme amerikkalaisten suurinta juhlaa, (kyllä, täällä thanksgiving on suurempi juhla kuin Joulu) THANKSGIVINGIÄ!

Täytyy kyllä heti aluksi sanoa, että kalkkuna painoi sellaiset kevyet 18 paunaa (noin 7,65 kg), joten siitä sitten riitti ihan mukavasti left overseja! Kalkkunan sisälle laitettiin täytettä, joka oli tosi hyvää (täyte sisälsi mm. leivänmuruja, sipulia, lihaa yms.)! Kalkkunan ohella tarjoiltiin kalkkunalle kastiketta, perunamuussia, maissia, herneitä, kurpitsapiirakkaa, pähkinäpiirakkaa (ällömakeaa) sekä eräänlainen sitruuna-appelsiini rahka piirakka. Pöydästä siis ei lähdetty tyhjin vatsoin : ) Meitä oli yhteensä 8 istumassa pöydässä, mm. Melissan paras ystävä ja hänen aviomiehensä, sekä kaksi Melissan työkaveria. Illan päätteeksi pelasimme outoa lautapeliä, jonka säännöt oli tosi vaikea tajuta. Hauskaa oli silti!

Perjantaina oli Black Friday, eli toisinsanoen hullu alennuspäivä. Kaikki hullut alennukset yhdessä päivässä, toisin kuin meillä Suomessa on Hullut Päivät, jotka kestävät n. 3-4 päivää. Kaupat aukevat 3-4 aamulla, ja yleensä ne "hulluimmat" menee siihen aikaan juoksemaan hyvien alennuksien perässä. Itse uskaltauduin shopping malliin vasta kello 9 aamulla, ja siellä ei ollut miltei lainkaan ruuhkaa (vaikka Melissa olikin niin manannut). Kieltämättä oli tosi hyviä tarjouksia, mutta ne hulluimmat tarjoukset (esim. 5 digitaalikameraa alle 100 dollaria) olivat jo menneet aamuyöstä. Ainoastaan näkyi jonoissa, jouduin jonottamaan muutaman kerran yli 20 minuuttia.

Ostin myös joulukortteja Suomeen lähetettäväksi, ja tuli kyllä haikea olo niitä raapustaessa. Täällä ei ole vielä edes lunta, toisin kuin Suomessa on joku 20 cm! Epäreilua : ( I'm dreaming of white Christmas...

Thanksgivingin kunniaksi oli siis yhteensä 4 päivää lomaa (torstai, perjantai sekä viikonloppu), joten nyt on outoa ajatella että menisin kouluun. Ei oikeen huvittaisi, ellei huomenna alkaisi winter track ! Olen samaan aikaan todella hermostunut ja innoissani. Yleensä koulun harrastuksissa tapaa paljon uusia tuttavuuksia, siksi innoissani. Mutta olen myös hermostunut, sillä en ole oikein ehtinyt harjoittelemaan juoksua, joten saa nähdä mitä tästäkin tulee. Voi olla, että treenien jälkeen (joita siis tulee olemaan 5 kertaa viikossa heti koulun jälkeen + kisat viikonloppuisin). Pysyy kyllä ne pelätyt "vaihtarikilot" sitten kurissa. Keväällä ajattelin liittyä johonkin toiseen urheilujoukkueeseen, mutten ole varma vielä mihin. Katsotaan sitten tarkemmin keväällä : )

SUOMI NISU! (and dancing....) : )

Kyllä, kuten tämän blogipäivityksen blogista voi hyvin päätellä, olen leiponut pullaa täällä päin maailmaa (Melissa kutsuu sitä Suomi Nisuksi). Mutta ennen kuin kerroin pullista, palataanpas tämän viikon alkuun!

Eli, tämä kouluviikko on ollut jälleen hyvin tavanomainen: hissassa on joka torstai pistari, huoh. Lisäksi oli myös bilsankoe ja kaikkea muuta hauskaa. Saimme myös report cardit, mikä tarkoittaa jakson arvosanoja. Sain todella hyvät arvosanat (100 on paras, 65 pitää saada vähintään että pääsee läpi):
English ... 95
Geometry ... 97
French ... 98
Biology ... 98
U.S. History ... 96
Photography ... 96
Health Education ... 100
Eli todella hyvät tulokset (ainakin toistaiseksi). Motivaatio on tällä hetkellä aika heikko, ei oikein jaksaisi istua tunneilla, kun kuitenkin perjaatteesa joutuu käymään samat asiat jälleen kotipuolessa. Joten "pieniä" arvosanan laskuja on todennäköisesti odotettavissa : )
Huomenna on tosiaan ranskan ja enkunkokeet, ranska nyt vielä menee, mutta enkku, mweh. Reputin 2 pistaria 4, aiheena The Cruicible (google it...). Sen näytelmän on kirjoittanut Arthur Miller, ja se on TODELLA, siis oikeasti todella,  vaikea. Joten huomenna lopullinen koe siitä, mukavaa. Onneksi on 2 varsinaista koulupäivää tulevalla viikolla, keskiviikkona pääsemme kotiin 10.45, thanks for thanksgiving! Thanksgiving siis on torstaina, ja sitä juhlimastamme perinteisin amerikkalisin menoin: jättimäinen kalkkuna ja paljon left overseja! : )

Meillä oli Junior Harvest Dancet perjantaina. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaisten pitäisi ottaa mallia Amerikasta. Kaikilla oli todella hauskaa, KAIKKI TANSSIVAT! Ruoka oli ihan ok: pastaa, leipää, cokista, vettä, mehua yms. Musaa löyty laidasta laitaan, ja tosiaan kaikki tanssi. Tanssin (kyllä, minä TANSSIN, maailman kahdeksas ihme on tapahtunut) joku 3 tuntia putkeen, ja sen kyllä tunsi jaloissa. Oli "pieniä" vaikeuksia kävellä takaisin autolle korkeissa koroissa kun jalat oli ihan velliä. Huhhuh, ja herääminen aamulla oli tuskaa!

Sovin kavereiden kanssa, et leivottais pullaa (Suomi Nisu). Ikävä kyllä yksi kavereistani ei päässyt tulemaan, mutta onneksi Erik ja Max pääsivät. Erik on 25 % SUOMALAINEN! Hänen isovanhempansa ovat Suomesta, mutta ei muistanut mistä päin, lupasi kysyä äidiltään. Sain sitten opettaa Erikille ja Maxille suomea, ja oli kyllä hauskaa kuunnella kun he yrittivät laskea yhdestä kymmeneen. Kuullemma suomalaiset numerot ovat todella vaikeita (ainakin verrattuna kiinalaisiin numeroihin, joita siskoni Siying opetti meille). Pullasta ei tullut kyllä ihan sellaista kuin kotona yleensä: pullan kuori oli rapea ja enemmän leipämäinen, mutta maku oli ihanan tuttu. Kaardemumma toi heti mieleen lapsuuden kun leivoin mummin kanssa pullia, rakastan sitä maustetta! Pullan lisäksi leivoimme vadelma-kauralastuja, jotka olivat YLIHYVIÄ. Nam nam : ) Kovan leipomisen jälkeen Erik ja Max jäivät illalliselle ja ruuaksi oli fried chicken and twice backed potatoes (very ordinary sunday dish)!

Joten kun nyt katsoo ohi kulkenutta viikkoa, voin hyvillä mielin sanoa, että oli kyllä ikimuistoinen viikko! : ) Hauskaa oli, odotan innolla mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu!

kuulumisia jälleen!

B O S T O N !

Jälleen taas yli viikko vierähtänyt, aikahan suorastaan lentää! Pian oon ollu täällä jo 3 kk. Tunteet on sinällään vähän sekavat: oon ollu täällä jo 3 kk, mutta tuntuu etten oo saanu oikeen mitään aikaseks (ihmettelyn ja shoppailun lisäks). Mutta kyllä tässä vielä tätä aikaa on : )

Viikko vierähti käyntiin väsyneissä tunnelmissa, viime aikoina oon saanu yöllä ehkäpä 6-7 tuntia untia. Kyllä, se on liian vähän, ja ei, en voi mennä aikasemmin nukkumaan : D ! Menin maanantaina ystäväni Saran kanssa eräänlaiseen tapaamiseen, nimeltä "Small Group". Älkää tuomitko sitä, kun sanon että se on uskonnollisen ryhmän tapaaminen. Se ei TODELLAKAAN ole tylsä! Meitä tulee arviolta joka maanantai n. 12-20 nuorta (riippuen koulujutuista yms.) Saran ystävän taloon. Emme niinkään tee mitään ihmeellistä, me juttelemme. Puheenaihe voi olla ihan mikä tahansa: politiikka, ystävät, nenänkaivelu, säät, lomailu ja muuta hauskaa! Keskusteluja on helppo seurata eikä tarvitse pelätä oman mielipiteen sanomista. Tapaaminen muistuttaa jollain tapaa kirkkojen nuorten-iltoja: monet leipovat tapamiisiin mokkapaloja ja keksejä, ja kaikilla on hauskaa : ) JEEJEE!

Koulussa on ollut taas vaihteeksi vähän kiireitä. Läksyjä riittää ja samoin niitä "hauskoja" pistareita. Ensi viikon tiistaina on bilsassa koe solujen "elimistä" (mitokondrio, solun ydin yms). IHANAA, thanks for pimpin' my life in da America! No mutta kyllä se tästä helpottaa (toivottavasti)! : ) Meillä on siis kaks jaksoa koko lukuvuoden aikana, ja ne jaksot on jaettu kahtia. Saadaan siis perjaatteessa neljän jakson arvosanat! Eka "jakso" meni tosi hyvin, sain paljon kiitettäviä (amerikkalaiseen tyyliin A+ ja A-). Toivottavasti tää toinen jakson puolikas menee hyvin.
Alotettiin lukee enkuntunnilla The Cruisable-nimistä näytelmää (kirjoittanut Arthur Miller). Se on oikeesti tosi vaikeeta, se on kuullemma koko amerikan vaikein näytelmä. Me ei oikeestaan varsinaisesti lueta sitä, vaan katotaan leffa. Mun on välillä tosi vaikee pysyä mukana kun näyttelijät vaan huutaa ja juoksee ja manailee ja puhuu "vanhaa" englantia. Ja koko luokka on reputtanu kaks ekaa pistaria siitä elokuvasta (minä mukaan lukien). Miksi Arthur Miller teki siitä näytelmästä niin vaikean?

Viikonloppu oli onneksi paljon mieluisampi kuin kouluviikko. Perjantaina menin The Indian Clubin suureen tapahtumaan. Tapahtuma oli kyllä aika pettymys, paikalle ilmestyi vähän porukkaa kiitos jalkapallopelien ja konserttien. Mutta opinpahan ainakin tanssimaan intialaisittain (SE ON VAIKEAA!) ja sain kiinalaista ruokaa, nam!
Melissa yllätti meidät eilen illalla sanomalla, että huomenna mennään Bostoniin! Oltiin tosi innoissamme Siyingin kanssa, vaikka meidän pitikin herätä tosi aikasin. Ajettiin mahd. lähelle Bostonia, ja jätettiin auto parkkihalliin. Melissa sanoi, että Bostonissa ajaminen on hullua, ja jos löytää parkki paikan, se on ihme. Lisäksi kuullemma hänen olisi pitänyt myydä toinen meistä että olisi voinut maksaa parkkimaksun. Eli Bostoniin matkaajille: OTTAKAA METRO, älkää menkö autolla. Se koituu turmioksenne.
ASIAAN! Mentiin ensin sellaselle turistikierrokselle, jossa katteltiin vähän noita patsaita ja historillisia rakennuksia. Opas ei ollut mikään paras, joten en oikeen jaksanut kuunnella. Sen sijaan katselin ihmisiä jotka kulkivat ohi. Niin kuin monissa suurkaupungeissa, Bostonissa on monenlaisia ihmisiä, ihan joka lähtöön. Tapasimme mm. Vietnamin Sodan veteraaneja, jotka valistivat meitä juomisesta, maan johtajiin ei kannata luottaa ja ettei saa valokuvata vieraita ihmisiä kadulla.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin enemmän Bostonista kuin Washington D.C:stä. Kaupunki tuntui paljon kotoisammalta, tuli aika paljon New York mieleen. Washington D.C. on suunniteltu ja sommiteltu, Boston.. se vain TAPAHTUI! Rakennuksia sinne ja tänne ja vähän tonne ja VOILÀ! Täydellinen suurkaupunki! Bostonissa on myös helppo kävellä ja kaikki on mukavan matkan päässä. Lisäksi kaupungilta löytyy paljon historiaa, mutta niin löytyy myös Washington D.C:ltä. Shoppailumahdollisuudet on LOPUTTOMAT! Eli toisinsanoen: jos haet shoppailumestaa Yhdysvalloista, nokka kohti BOSTONIA!

Kiitän ja kuittaan!

Halloween ja Washington D.C!

FBI päämaja

The White House !

Toisen Maailman Sodan muistomerkki

Albert Einstein

Washington monumentti!

Lincoln memorial

Vietnamin Sodan muistomerkki. Seinässä oli yhteensä yli 57 000 miehen nimet.

Nonniin, varautukaapas piiiiiiiiiitkän blogipäivitykseen uskolliset bloginlukijat!

Halloween meni erittäin leppoisasti, enkä sitten loppuje lopuksi päätynyt trick or treat-kierrokselle, mikä ehkä hiukan jälkeen päin harmittaakin. Mutta oon ehkä jo vähän liian vanha sellaseen + oon kaikkia ihmisiä yli päätä pidempi täällä, olisin pelästyttäny kaikki vanhukset ja pienten lasten vanhemmat, kun oon 175 cm pitkä, ja vielä joku mörköasu päällä. Ei hyvä! Joten loppujen lopuksi päädyin kahden kaverin kanssa kattomaan leffaa nimeltä Paranormal Activity 2. Leffan genre oli kauhu, mutta mun mielestä se oli ennemmin komedia (ehkä johtuu mun kieroituneesta huumorintajusta, tai sitten seurasta, ken tietää).
Leffateatteri oli jättmäinen, ja meidän kolmen lisäksi sinne tuli 6 ihmistä! Lisäksi, muutamat asiat on ihan erilaista kuin Suomessa: ensinnäkin, lippu maksaa n. 8 dollaria (vähän päälle 6 euroa), ja lipussa ei lue istumapaikkaa, SAA MENNÄ MINNE HALUAA! Saatiin kavereiden kanssa sitten parhaat paikat : )
Mutta tosiaan, leffa ei ollut mikään paras mahdollinen. Kyllä meillä hauskaa oli, mutta vähän harmittaa että tuhlasi rahat leffaan joka oli ihan surkea. Yksi syy voi olla se, etten ole nähnyt Paranormal Activityn ensimmäistä osaa.

Ja nyt siihen tuoreempaan osioon, nimittäin WASHINGTON D.C. !!!

Lähdimme n. klo 7 aamulla matkaan. Melissan piti käydä äänestämässä, ennen kuin suuntasimme lentokentälle. Lentomatka ei ollut kovin miellyttävä: turbulensseja oli iha kiitettävästi, ja takana istuva nainen ei ole varmasti koskaan pitänyt suutaan kiinni, saati sitten kuullut sanoja "hiljainen ääni". Lennon päätteeksi tiesimme hänen ja hänen miehensä ongelmista ja kuinka kamalaa on kun hänen veljensä tytär ei menny yliopistoon. Lisäksi päänsärky potenssiin tuhat ei auttanut asiaa lainkaan.
Kun pääsimme Washingtonin lentokentälle, otimme metron sielä keskustaan (todella kätevä tapa liikkua paikasta toiseen!). Saavutuamme keskustaan lähdimme kiertelemään ympäri kaupunkia. Lyhyesti sanottuna kävelimme, kävelimme, kävelimme, kävelimme, kävelimme, kävelimme ja sitten vielä vähän käveltiin ympäri Washington D.C:tä. Näimme mm. Vietnamin sodan muistomerkin, Valkoisen talon, Toisen Maailman Sodan muistomerkin ja Lincolnin muistopatsaan. Valkosen talon lähellä oli menossa mielenosoitus Obamaa vastaa, ja yksi paikallisista sanoi, että siellä on AINA joku osoittamassa mieltään. Kylteissä oli Obaman kasvot joihin oltiin lisätty Hitler-viikset yms. Protesti oli todella pieni, mutta siitä huolimatta paikalla oli paljon poliiseja, varmuuden vuoksi. Mutta tosiaan todella paljon nähtävää olisi vielä ollut, mutta ne jää sitten toiseen kertaan!
Täytyy kyllä sanoa, että Washington D.C. on yksi Yhdyvaltojen kauneimmista kaupungeista: paljon upeita, valkeita rakennuksia sekä upeita muistomerkkejä (mm. Albert Einstein-muistomerkki).

Muistoki sieltä jäi kipeät jalat ja selkä, sekä monia kuvia : ) Ja voin vannoa ettei ole viimeinen kerta kun menen sinne, siitä olen varma. Jos suuntaatte Yhdyvaltoihin, WASHINGTON D.C. ON PAIKKA JONNE KANNATTAA MENNÄ!!

Ja pahoittelut, selostuksesta puuttuu varmaan tuhat ja biljoona asiaa!

Kaikenlaista höpötystä

Abraham Lincolnin muistomerkki

Tämä päivä oli yllätyksiä täynnä, kertakaikkisesti:
Ensiksi menen kouluun, suoraan Advisory Roomiin (koko luokka kokontuu klo 7.55 omaan kotiluokkaansa hengailemaan, tekemään läksyjä yms.), ja luin aivan paniikissa historian kokeeseen, johon lukeminen oli vähän jäänyt.... hups. Kun kello soi, perhoset lepattivat vatsassa, en ollut oikein valmis kokeeseen, mutta nyt mennään eikä meinata! Kun astuin historian luokkaan, opettajamme mrs. Harrignton kertoi kaikkien iloksi että saamme käyttää muistiinpanoja kokeessa, huh ja huokaus! Joten koe meni aika nappiin : ) Lisäksi saimme yllätyspistarimme takaisin, jotka teimme viime viikolla. Paperissa komeili 100% !! En kyllä meinannut uskoa silmiäni, koska olin heittänyt yli puolet vastauksista.
Koulupäivä jatkui melko normaalisti, kunnes oli biologian tunti, opettaja jakoi kokeemme takaisin. Ja jälleen, paperissa komeili 100 %, enkä taaskaan meinannut uskoa silmiäni! Minusta oli tullut nero yhdessä yössä! : )
Ja viimeisellä tunnilla oli englantia, saimme myös siellä viimeviikkoiset kokeet takaisin. Tällä kertaa paperissa ei ollut 100 %, mutta kuitenki luku joka sai ylpeäksi: 87 % !! Minusta koe oli ollut todella vaikea ja olin vääntänyt esseenkin ihan tuskanhiki otsalla. That just made my day!

Mutta se koulusta, on tullut turhan paljonkin höpötettyä siitä.
Täällä menee hyvin, kohta on halloween! Oikeastaan tämän viikon sunnuntaina. En ole vielä varma menenkö trick or treat - kierrokselle (ehkä olen liian vanha moiseen....), menen jos sattuu lapsettamaan : ) kaverit ainakin sanoivat että minun on PAKKO mennä, koska se on true american experience, and only once-in-a-lifetime-experince! Ja siinä ovat oikeassa.
Ensi viikolla WASHINGTON D.C. IS CALLING! : ) Oon tosi innoissani, pääsen näkemään kaikkia todella tunnettuja maamerkkejä yms. Mutta en mä sinne vain museoiden perässä ole menossa, myös ne kaupat kiinnostais.... Harmi vaan et ollaan siellä yks päivä : (

Oh, sorry life, i can't see you behind this all school work!

Parempi nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Juuri kun pääsin leveilemään kaikille että meidän koulussa on harvoin kokeita yms. kovatöisiä kouluhommia, niin kaikki opettajat päättää rysäyttää kivat projektit ja kokeet samalle viikolle ( ja tietenkin muutama yllätyspistari kaupan päälle).
Tällä viikolla on siis ollut enkunkoe, ja siihen liittyi kaksi osaa: runojen analysointi ja esseen kirjoittaminen. Runojen analysointi ei kuulunu mun erikoisuuksiin Suomessa, mutta täällä se on jotenkin yllättävän helppoa (?). Aiheenamme on Puritaanit ja Native Americans (nyt kyllä ei osaa suoraan suomentaa, kun on sanat vähän hukassa :D). Meidän piti myös kirjoittaa essee miten native americans ja puritaanit selviäis nykypäivän ongelmista, esimerkiksi työttymyydestä tai ilmastonmuutoksesta. Valitsin ilmastomuutoksen, koska se kuulosti helpoimmalta ja paperiin kyllä tuli sellaisia pohdintoja että Tapiola lukion englannin opettajamme Wahlfors olisi musta ylpeä!
Enkunkokeen lisäksi tänään oli bilsankoe, ja olin positiivisesti yllättänyt kun se oli niin helppo, nimittäin se aihe oli vaikee (Molecules of Life: proteiinit, karboksyylihapot jne.)! Luulin että opettaja tekisi miljoona kertaa vaikeemman kokeen. Koe-alue oli sellaiset 6 sivua (tiedän, kamalaa eikö?) ja silti kukaan ei oikeastaan vaivaantunut niitä lukemaan.
Huomiseksi terveystiedon essee elokuvasta Kaunis Mieli (oli muuten tosi hyvä leffa, INES SUOSITTELEE KAIKILLE!!!), ja sitten on vielä enkun vocab test (20 sanaa), sekä matikankoe.
Matikankokeet täällä ei ole todellakaan sitä luokkaa kuin Suomessa. Kaavat ovat valmiiksi kokeessa (no onhan meillä kaikkitietävä MAOL Suomessa!!) , eikä siellä oikeastaan ole sanallisia/sovellustehtäviä. Sanallisten tehtävien puuttuminen ei kyllä haittaa, koska muuten olisin aivan pihalla ! Niin ja tosiaan laskin on pakollinen, täällä ei mitään päässä lasketa! : )

Kokeet täällä on siis aivan eri luokkaa kuin Suomessa, vaikka niistä voitaisiin tehdä todella monimutkaisia. Koealueet ovat 4-12 sivun luokkaa, joten melko huomattava ero Suomeen (ei kyllä haittais jos Suomessakin otettais tällanen koe-alue sivumäärä käytäntöön).

Huh! Tulipas koulupainotteinen päivitys!

Pieni loppukevennys: Menemme 2. päivä marraskuuta vierailemaan Washington D.C:hen! : ) Ja lentoliput sinne ja takaisin maksoivat 45 dollaria (n. 35 euroa)! Great deal, right?

Oon muuten huomannu yhden asian mitä teen enemmän kuin Suomessa: kuuntelen tosi paljon suomalaista musiikki, en tiedä johtuuko se koti-ikävästä, vaiko mistä? Oon kuitenki huomannu että suomalainen musiikki on TODELLA laadukasta esimerkiksi Anssi Kela, Zen Café, Finlandia....

The Old Surbridge Village

New England style!

Shoes and fabrics.

KALKKUNA!

Tämä viikonloppu on ollut täynnä kaikennäköistä ohjelmaa. Perjantaina hengailin kaverini Brandonin kanssa, ja hengailin vain kotona. Launantaina lähdimme taas kerran aikaisin liikkelle: ensin kävimme pankissa hoitamassa Melissan raha-asioita, ja kävin nostamssa rahaa (amerikkalaiset raha-automaatit ovat VAIKEITA!!!!!!). Sen jälkeen ajoimme Melissan parhaan ystävän Ruhtin luo, sillä suunnitelmissa oli mennä yhdessä The Old Surbridge Villageen, elävään museoon. The Old Surbridge Village on siis elävä museo, ja se esittää noin 1800-luvun Englantia. Näimme ja koimme paljon kaikenlaista ihan ihmeellisiä juttuja esimerkiksi pääsimme vanhan-ajan "auton" kyytiin (kuva ylhäällä). Sain myös kokeilla nostaa perunoita, punajuuria ja porkkanoita, wuuhuuu! :D i feel like a farmer!
Aluksi olin todella ennakkoluuloinen tätä museota kohtaa, sillä en ole oikein innokas museoiden harrastaja, mutta oli kyllä todella iloinen yllätys : ) tollasia museoita saisi olla enemmänkin!Käytiin myös herkuttelemassa japanilais-kiinalaisessa ravintolassa. Sushi oli tooooooodella hyvää, ja paistettu riisi + vihannekset + katkaravut = NAM!! 

Kaiken kaikkiaan oli mahtava viikonloppu! : ) Tänään oon jutellu perheen kanssa skypessä taas pitkästä aikaa, ja lisäksi on suunnitelmissa leipomista ja siivoomista (+ PITÄISI aloittaa lukemaan bilsaa...).

Pahoittelut hieman lyhyehköstä selostuksesta josta unohdin varmaan 1000 ja 1 asiaa! : )

Niagara Falls, been there done that!

Niagara Falls myöhään illalla!

Niagara Fallsit päivävalossa. Vaikuttavaa, eikö? :)

AFTER THE BOAT TRIP! Kuten huomaatte, hieman kastuttiin! (Kuvassa myös tanskalainen vaihto-oppilas Terese.)

AIVAN MAHTAVA MATKA NIAGARA FALLSEILLE!!
Voin kyllä sanoa, etten tule ikinä unohtamaan tuota matkaa. Tapasin monia todella mahtavia ihmisiä monista eri maista, sekä pääsin näkemään luonnon luomia ihmeitä. Vaikka kuvat Niagara Fallseista ovatkin aivan upeita, mikään ei voita sitä kun pääsee omin silmin näkemään sen. And I'm not kidding! : )

Lähdimme matkaan aikaisin perjantai-aamuna, suuntana Westfield (sijaitsee etelä-Massachusettsissa). Lähdimme tunnin myöhässä matkaan, ja Melissa sai ajaa kaasu pohjassa Westfieldiin. Onneksi ehdimme paikalle 15 minuuttia etuajassa (älkää kysykö kuinka monia nopeusrajoituksia Melissa rikkoi, HAHAHAHA!). Meidän mukanamme oli saksalainen vaihto-oppilas Sandrian, sekä japanilainen vaihto-oppilas Eri. Bussimatka sujui leppoisasti ja tapasin vanhoja tuttuja Suomesta. Suomen kieli oli ihme kyllä jotenkin ruosteessa, ja tuntui todella oudolta puhua sitä kasvotusten ihmisten kanssa. Välillä oli vaikeaa löytää edes sanoja!
Illalla saavuimme Westfieldin, ehkä noin kello 7 aikaan illalla. Noin 200 vaihto-oppilasta jaettiin vapaaehtoisiin isäntäperheisiin, joiden luona söimme, nukuimme ja pidimme hauskaa koko viikonlopun. Pääsin erään vanhan parin taloon, ja minun lisäkseni sinne tuli ruotsalainen, kaksi tanskalaista, yksi brasilialainen sekä neljä saksalaista. Tulin juttuun kaikkien muiden kanssa, paitsi saksalaisten. Ongelma oli se, että he puhuivat vain keskenään saksaa, eikä oikeastaan kukaan muu ymmärtäntyt sitä kuin minä (enkä minäkään paljoa...). Joka tapauksessa saimme nauttia perjantai-iltana irlantilaisesta tanssista ja discosta (kyllä, kuulitte oikein!). Vaihtareille järjestettiin omat pippalot suuressa liikunta-salissa! Tanssiminen, kova musiikki, energiajuomat ja limut sekä sipsit ja karkit sisältyivät tietenkin tähän discoon.

Launataina meillä riitti runsaasti ohjelmaa. Söimme nopeasti aamiaista ja lähdimme aikaisin matkaan. Kävimme läpi taide-, sekä historiamuseoita. Kävimme myös shoppailemassa paikallisessa shopping mallissa. Illalla kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa Niagara Fallseja, ja näky oli U-P-E-A-! Putouksia valaistiin monilla erilaisilla valaisimilla, ja se hehkui monin eri värein. Harmi vain että ehdimme olla siellä vain puoli tuntia, kun meidän piti jo lähteä.

Sunnuntai oli kaikista parhain päivä! Lähdimme taas matkaan aikaisin, ja suunnitelmissa oli olla Niagara Fallseilla melkein koko päivä. Ensin menimme kaikki 200 vaihtaria veneellä katsomaan Niagara Fallseja lähempää. Saimme samalla suihkun, mutta se ei haitannut! NÄKY OLI SANOINKUVAAMATON! Harvoin pääsee niin lähellä jotain niin suurta ja vaikuttavaa kuin Niagara Falls! Veneretken jälkeen pääsimme kiertelemään vapaasti Niagra Fallsien läheisyydessä ottamassa kuvia ja syömässä jne. Vaikka aikaa oli peräti 4 tuntia, se tuntui loppuvan kesken. Illalla pidimme hauskaa muiden vaihtareiden kanssa: pelasimme amerikkalaista ja tavallista jalkapalloa, grillattiin, paistettiin vaahtokarkkeja nuotiolla, kaiverettiin kurpitsoja ja paljon muuta hauskaa! : )

Neljä päivää meni todella nopeasti, olisin halunnut pidemmän matkan! Sain myös paljon kavereita monista eri maista. Ehkä pitäisi mennä muillekkin YFU:n järjestämille matkoilla (tarjolla mm. matka Havajille, Westcoastille jne).

Tässä matkassa on kyllä yksi varjopuoli, nimittäin koulu. Huomenna koulussa odottaa biologian ja englannin pistarit, enkä oikeastaan ole ehtinyt lukemaan yhtään. No mutta ei se mitään! Kyllä Niagara Falls voittaa koulun mennen tullen ; ) I'm looking forward to the next YFU trips!

Ihmettelyä

Täytyy kyllä sanoa, että kouluelämä täällä on TODELLAKIN erilaista kuin Suomessa. Historian opettajani, mrs. Harrington, määräsi meille esseen kirjoitettavaksi maanantaiksi, aiheena oli orjuus, ja sen piti olla 2 sivua pitkä. 2 SIVUA! Ja täällä sivut on ehkä 3/4 mitä Suomessa on. Kyllä hiukan ihmetyttää.
Lisäksi englannin tunnilla opettaja, mr. Bernard, sanoi että meillä on english vocab quiz ensi viikon torstaina (7.10), ja siihen tulee 20 sanaa, jotka pitää opetella. Meillä oli viime torstaina ensimmäinen quiz 20 eri sanasta. Ihmetyttää vain, että eikö täällä ihmiset tiedä miten niiden omat sanat tarkoittavat, hmmm...
Viime viikolla koulussa oli myös tappelu. Kaksi jätkää mätkivät toisiaan kuin viimeistä päivää, oppilaat vieressä katsoivat innoissaan huutaen:" FIGHT! FIGHT! FIGHT!". Lopulta meidän terveystiedon opettaja, mr. McCartyn, täytyi soittaa security (kyllä, meillä on koulussa ikioma turvallisuuspoliisi!). Tappelut ovat kuullemma todella yleisiä meidän koulussa, mutta tämä on ensimmäinen tappelu johon olen törmännyt. Huhhuh....

Eilen kävimme shoppailemassa tooooodella suuressa ostoskeskuksessa (nimeä en muista). Täytyy kyllä sanoa, että Suomen shopping mallit ei oo kyllä mitään verrattuna näihin. Niin paljon valinnanvaraa, että saa pään ihan sekaisin!

Tänään olin ystäväni Marissan kanssa katsomassa koulujen välisiä soutukisoja. Meidän koulun joukkue oli myös siellä, ja meni aivan nappiin! Meidän joukkue oli kyllä todella hyvä : ) Kisojen jälkeen juttelimme Marissan kanssa paljon maidemme erilaisuuksista (esim. Juhannuksesta, ruokakulttuurista ja että meillä ei ole Burger Kingiä tai Wendy'siä (ainakaan vielä ; ) )). Ja lisäksi suurta ihmetystä aiheutti poronkäristys ja Lappi. Ja kyllä, myönnän repsahdukseni: söin pienen annoksen cookie dought ice creamia ja join Dunkin Donatsissa kahvin (jota en kyllä voinut juoda loppuun, sillä se oli ylimakeaa ja liikaa kermaa, hyi kamala!).

Täällä on paljon hyviä teitä, jossa voi lenkkeillä. Kävin (oikeastaan uskaltauduin...) eilen ensimmäistä kertaa lenkillä ja löysin paljon uusia paikkoja ja teitä! Huomenna uudestaan : ) Ajattelin että kyllä nyt jokin aktiviteetti pitää olla, ettei takapuoli täysin levähdä!

Kuulemisiin!

JO KUUKAUSI TÄÄLLÄ!

NIAGARA FALLS ! (kuva ei siis ole minun ottamani)

VAU! Tänään tajusin, että oon ollu täällä jo yhden KUUKAUDEN! Kuulostaapa paljolta : ) 9 kuukautta vielä jäljellä, ja odotan innolla mitä näillä kuukausilla on minulle tarjota. Paljon on ehtinyt tapahtua tämän yhden kuukauden aikana : )

Olen saanut lisää kavereita, ja alkaa tuntua että olen osa jengiä. Perjantaina meen ystäväni Gianan kanssa homecoming-futsimatsiin kattomaan, millasta on TRUE AMERICAN SPIRIT! Toivottavasti silloin ei sada, koska nämä muutamat päivät on ollu todella harmaita ja sateista. Puut on alkanu ihan pikkusen punertaa ja muuttaa vihreään väriään. Kyllä se syksy sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti! : ) Ootan jo innolla talvea, vaikka hostäitini onki varoitellut pahoista lumimyrskyistä ja paukkuvista pakkasista. Tosin, suomalaiselle tuollaiset pakkaset on ihan piece of cake, eikö? ; )

Viime viikonloppuna Melissan (hostäidin) isä oli täällä kylässä. Rich (Richard) oli työskennellyt monta vuotta armeijassa, mutta ei ollut todellakaan mikään vakava mies! Tarinoita ja juttuja riitti niin että istuttiin yön pikkutunneille asti kuuntelemassa.
Käytiin myös syömässä China Buffeessa, ja täytyy sanoa, että makuhermot tanssi valssia! Sieltä löyty vaikka minkälaisia herkkuja: sushia (!!!!!!!), pekingin ankkaa yms. Pakko mennä sinne uudestaan! Tosin oli pieniä vaikeuksia nousta seisomaan sen jälkeen, kun oli syöny niin paljon : D

Käytiin myös ekaa kertaa shoppailemassa, ja voin sanoa että huusin HALLELUJAA kun näin kenkäkaupan. Täällä on nimittäin sellaisille kanoottijaloille kenkiä, kun mulla. Löysin aivan mahtavat korkokengät, bootsit ja ballerinat ja makso noin 80 dollaria ( jos olisin ostanu vastaavat kengät Suomesta, olisin varmasti joutunu pulittamaan niistä yli 100 euroa! ). Kävin myös eilen ekaa kertaa yksin ruokakaupassa, ja en siis todellakaan saanu outoja katseita, kun juoksentelin pitkin ruoka kauppaa innosta hihkuen. Täällä on nimittäin kaikkea todella mielenkiintoisia juttuja, esimerkiksi karkkihyllyssä ei tunneta sanaa pieni karkkipussi. Yritin löytää kaikista pienintä, ja pienin minkä löysin paino 250 grammaa. Että sellaista. Niin ja lisäksi en saanu tehdä mun ostoksiakaan rauhassa ku kaikki ihmiset vaan pällisteli. En tiedä miksi, mietin onko mulla ripsarit poskilla, parsaa hampaiden välissä tai jotain. On ne ihmiset vähän hassuja... : )

Ensi viikolla NIAGARA FALLSSSSSsssssssSSSss!!!!!!
Ilmottauduin siis YFU:n järjestämällä Niagara Falls tripille : ) perjantaina en mene kouluun, sillä bussi lähtee todella aikaisin kohti Buffaloa. Can't wait !

Yritän kirjotella ASAP!
Greetings from the US ! : )

Koulua... koulua... koulua...

Noniin, nyt on taas aika kirjotella uusi päivitys! :)

Viime viikonloppuna oli YFU:n järjestämä orintaatioleiri etelä-Massachusettsissa. Tapasin paljon uusia, mahtavia ihmisiä eri puolelta maailmaa, mm. Pakistanista, Etelä-Koreasta, Tanskasta ja Saksasta. Yhtään suomalaista en kyllä bongannut, mikä oli pieni pettymys.
Leirillä opetettiin kulttuurien monenlaisista eroista, miten tulee käyttäytyä, vaihto-oppilaiden säännöt jne. Luennot oli ihme kyllä KIINNOSTAVIA! Lähdimme matkaan perjantaina n. klo 18 aikaan, yövyimme Siyingin kanssa aluevalvojamme kotona. Sieltä jatkoimme lauantai-aamuna matkaa japanilaisen vaihto-oppilaan Erinin kanssa kohti etelä-Massachusettsia. Kun saavuimme paikalle, esittelimme itsemme muille vaihtareille (ja he esitteliviät itsensä) ja aloitimme luennot. Illalla menimme syömään ravintolaan (buffee-tarjoilu!), ja ruoka oli MAHTAVAA! Sen jälkeen suuntasimme keilaamaan, mikä osottautui hiukan haasteelliseksi täysin vatsoin. Paras pistemääräni oli kuitenki 141 pistettä, ja päihitin sillä monet :)
Sunnuntaina luennot jatkuivat, ja noin klo 13 isäntäperheet saapuivat ja heillekkin pidettiin muutamat luennot. Sillä välin me pelasimme muiden vaihtareiden kanssa amerikkalaista jalkapalloa talon lähellä olevassa puistossa. Monet isäntäperheet toivat mukanaan monenlaisia ruokia, joita saimme maistella! Ja oli muuten tosi hyvää :)

Koulu on alkanut tulla jo hieman haasteellisemmaksi. Tällä viikolla minulla tulee olemaan vielä englannin, bilsan ja historian pistarit, tänään oli matikan pistari. Kaikki muut aineet, paitsi englanti, sujuu mahtavasti. Englanti on haasteellista, koska siellä on niin paljon vaikeita sanoja, ettei herran jestat Erkkikään ymmärrä!
Pistarit on todella rasittavia, koska niitä on JOKA VIIKKO! Suomessa niitä on ehkä kerran 3 viikossa, jos edes sitäkään. Pistarit on kyllä helppoja, mut olisi kiva viettää ilta niin, ettei tarvitse miettiä Amerikkalaisia kolonialisteja ja miten sanotaan ranskaksi "hän on lyhyt" (il/elle est petit/petite).

Säät ovat täällä edelleen melko lämpimiä. Huomenna pitäisi olla jopa +30°c mittarissa. Toivoisin jo, että tulisi syksy ja säät kylmenisi, niin pääsisi pukeutumaan mukavan lämpimästi :)

Terveisiä Suomeen!

P.s. Pakko vielä mainostaa mun valokuvausblogia! Oon valokuvauskurssilla koulussa, ja teemme blogia kaikista parhaimmista kuvistamme. Mun mahtavaa valokuvaajan urakehitystä voi seurata osoitteesta

www.inesiskanius.wordpress.com

:)

Bagelseja ja autoja!

Maailman parhaita bagelseja! Ja toi mangojuoma oli myös aivan mahtavaa!

Taas on kuullemma kulunu vähän liian pitkä aika siitä ku apdeittasin blogin. Aina ei voi olla paljon kerrottavaa :D
Joten, nyt on tosiaan pitkä kouluviikko takana päin, ja melkein myös viikonloppu. Kouluaineet ovat melko helppoja, samoin pistarit. Sain U.S. historian pistarista täydet, samoin ranskan pistarista. Se ei oikeasti ole vaikeaa! Tänään pitää vielä viimeistellä historian ja valokuvaus-kurssin tehtävät (huomenna päästän kuvaamaan!).

Eilen leivoimme chocolate chip cookieseja ainakin 150! Ja voin sanoa, että on aika hyviä : ) Niiden lisäksi söimme paljon tachoja, jotka olivat aivan MAHTAVIA! Kävimme myös ostamassa minulle kännykän, jota voin käyttää täällä (SE ON NOKIA!!!).

Kävimme tänään hoitamassa Melissan autoasioita. Emme oikein mahdu Siyingin kanssa Melissan truckiin (avolava auto), ja hän on muutenkin ajanut sitä 18 vuotta (auton nimi on Henry)! Amerikkalaiset autonmyyjät ovat kyllä aivan omaa laatuaan... Autojuttujen lisäksi, kävimme syömässä backelsejä, jotka olivat aivan MAHTAVIA! Eikä siinä vielä kaikki! Kävimme myös museossa, ja aiheena oli tilkkutäkit. Melissa siis harrastaa tilkkutäkkien tekemistä, ja on harrastanut sitä jo moooooonta monta vuotta. Hän on tehnyt upeita töitä : )

Yritän laittaa uutta tekstiä tulemaan niin pian kuin pystyn!

P.s. Amerikkalaiset ruokakaupat on V-A-L-T-A-V-I-A-!

Kuulumisia!

Hmmm, kuinkakohan pitkä aika viime päivityksestä on? Kolme... ehkä neljä? Anyways, tässä on tapahtunu paljon kaikenlaista lyhyen ajan sisään, joten istukaahan tukevasti tuoleissanne!

Torstaina oli tosiaan ensimmäinen koulupäivä. Koulumme on JÄTTIMÄINEN, yhteensä kolme suurta rakennusta, jotka ollaan kytketty yhteen siltojen avulla (silloissa on katokset jne.). Luokkia on aivan tarpeeksi jotta minä eksyn koko ajan. Saan olla koko ajan kyselemässä neuvoa oppilailta. Torstaina valitsin myös oppiaineet, joita tulisin opiskelemaan nyt syksyllä, että keväällä. Aineet ovat: valokuvaus, matematiikka (geometria), englanti, ranska (lyhyt), U.S. historia, biologia sekä terveystieto. Todelliset tunnit alkavat vasta tiistaina, sillä huominen (eli maanantai) tulee olemaan vapaapäivä. Huomenna mennään ostamaan vielä viimeisiä koulutarvikkeita koulua varten (yllättävää!), eli notebookseja yms. : )

Tänään kävimme myös New Hampshiressä, Vermontissa. Kyseessä oli Melissan (hostäidin) ja hänen parhaan ystävänsä Ruthin vuosittainen automatka. Kävimme muun muassa King Arthut-nimisessä leipomopaikassa, jossa myytiin todella monipuolisesti leipomokamoja (oli pinkkiä, mustaa, vihreää, punaista ja keltaista sokeria yms. hauskaa).
Vermont ei todellakaan ole sellainen iso kaupunki kuin ensin luulin. Ensinnäkin, luonto New Hampshiressä on aivan samanlaista kuin Suomen lapissa!!! Siellä oli paljon vuoria ja havupuita ja lehtipuita ja yms. Vain porot ja kuuset puuttuivat.
Matkamme jatkui King Arthur's-leipomomestasta Vermont's Country Shop-nimiseen paikkaan. Siellä myytiin kaikenlaista kamaa, esim. villapaitoja, karkkia, astiastoja. Lisäksi siellä myytiin vanhoja leluja, jotkut jopa vuodelta 1960!
Kävimme myös syömässä ruokapaikassa nimeltä AppleBee's. Ruoka oli oikein TRUE AMERICAN FOOD! Kaikki oli uppopaistettua, annokset isoja. Sieltä paikasta ei voinut lähteä tyhjin vatsoin.

Olimme myös rock-konsertissa, joka järjestettiin lauantaina täällä Lowellissa. Täällä päin on ulkoilmakonsertteja toukokuusta aina syyskuun loppuun saakka. Konsertti oli todella hyvä (vaikka välillä satoikin kaatamalla), esiintyjä mukaansatempaava. Olin kuitenkin "hiukan" väsynyt, joten päätin nukahtaa kesken esityksen. Ei sillä että se konsertti olisi ollut huono.

(kuva ylhäällä on otettu Vermontista!)

Täällä ollaan!

Täällä ollaan, ja vielä yhtenä kappaleena!

Matka kesti yhteensä 13 tuntia, ja ihan hyvin meni. Meitä lähti tosiaan 4 suomalaista matkaan, ja selvittiin loistavasti Frankfurtin kentältä Chicagoon! : ) "Hieman" väsynyt olo, kulttuurishokki ja koti-ikävä painaa niskaan. Käytiin tänään kirjauttamassa mut sisään kouluun, ja käytiin illalla baseball-matsissa! Hauskaa oli : ) siellä tarjoiltiin varmaan ainakin 2 kg hot dogeja ja törkeen kokosia nacho-annoksia. Amerikkalaiset on TODELLA mukavia ja sitäkin enemmän kiinnostuneita Suomesta. Ja kuullemma Jenkki-purkka on hyvää (siis se suomalainen)!

Sää on aika ikävä suomalaiseen makuun. Joka päivä +34- +38 astetta, aurinkoista ja kosteaa. Perjantaina tänne tulee kuullemma hurrikaani. Veti kyllä vähän sanattomaks, mutta toivottavasti tukka ei lähe päästä.

Meillä on perjantai ja maanantai vapaita, ja huomenna menen ensimmäistä kertaa kouluun! Wou.... pelottavaa! Kielikin on lähteny sujumaan jotenki, vaikka välillä kuullemma mun lausuminen on hauskan kuuloista. Sen takia on tullu muutamia väärinkäsityksiä. : D

Lauantai-iltana mennään rock-konserttiin, esiintyjä kyllä jäi hieman epäselväksi. Sunnuntaina sitten automatka Vermontiin, New Hampshireen! Niin paljon nähtävää ja opittavaa ja shoppailtavaa! : )

Kuulette minusta vielä!

P.s. kertokaahan Suomen kuulumiset!

Massachusetts, HERE I COME!

Nyt oon saanu tarkkoja perhetietoja YFU:lta. HALUAN JO LÄHTEÄ! : )

Perheesee siis kuuluu yksinhuoltaäiti, Melissa, sekä kiinalainen YFU:n vaihto-oppilas Siying! Melissalla on myös kissoja : )  Tulevan kouluni nimi on Lowell High School, ja tulen missaamaan yhden koulupäivän, onneksi. Melissa myös sanoi, että menemme automatkalle hänen parhaan kaverinsa kanssa. Ja päämääränä ovat VERMONT ja NEW HAMPSHIRE!

Melissan isoisovanhemmat ovat kotoisin Raahesta, jossa he avioituivat 1901. Muutama kuukausi sen jälkeen he muuttivat Bostoniin siirtolaisiksi. Eli Melissa on 1/4 suomalainen! WOW : )

Lennoista sen verran, että ne ovat melkein samat kuin ne olisi pitäny olla viime viikon tiistaina. Eli klo 5 aamulla pitää olla viimeistään Helsinki-Vantaan lentokentällä laukut ja minä matkavalmiina! Meitä suomalaisia lähtee enää 4 tiistaina. 2 tyttöä ja 2 poikaa! Klo 7.15 matkamme jatkuu Frankfurtiin, ja sieltä Chicagoon! Jatkolento Chicagosta ei ole vielä tiedossa, mutta ehkä lennän Bostoniin tai Springfieldiin...?

ISÄNTÄPERHE!

Sain juuri äsken soiton YFU:n toimistolta. Olen saanut isäntäperheen! IHANAA : ) Paikka on Massachusetts, Lowell-niminen kaupunki. Perheeseen kuuluu yksinhuoltaja-äiti, sekä kiinalainen vaihto-oppilas, joka on myös tyttö.

UPEA FIILIS! Nyt tuntuu että lähtö on lähempänä kuin uskonkaan! : )

Kirjottelen sitten vielä kun saan lisä-informaatiota perheestä jne.!

Hyviä ja huonoja uutisia!

Tänään sain sen kauan toivotun soiton YFU:n toimistolta. Uutiset oli kyllä odotettavissa: lähtöpäivä lykkääntyy. Olo oli tosi helpottunut mutta myös vähän pettynyt. Olisihan se ollut kiva lähteä maailmoille jo HUOMENNA! Mutta näille asioille ei vain voi mitään. Kuitenkin sain tietää, että mahdollinen perhe olisi jostakin päin Massachusettsia (ainoa osavaltio, jonka nimeä en osaa lausua!). Mutta se ei ole vielä varmaa! Seuraava lähtöpäivä toteutuisi ensi viikon maanantaina tai tiistaina. Viimeistään lennän rapakon toiselle puolelle ensi viikon perjantaina, eli 3.9!

Tänään käytiin ostamassa äidin kanssa viimeisiä tarvikkeita matkaa varten : ) käteen tarttui englanti-suomi sanakirja (jota tulen varmasti tarvitsemaan PALJON!), Confessions of a Shopaholic (kirjoittanut Sophie Kinsella), sekä EatPrayLove (kirjoittanut Elizabeth Gilbert). Eipä tule ainakaan tylsää lennoilla : )

I'm looking forward to it!

Hmmm...

Tosiaan, lähtö olisi edessä noin päivän kuluttua. Asian on kyllä nyt niin, että en ole vieläkään saanut isäntäperhettä, tai en edes tarkalleen tiedä mihin menen, varsinaista elämysmatkailua siis tiedossa. : ) Edelleen odotan soittoa YFU:n toimistolta...
Pahimassa tapauksessa lähtöpäivää joudutaan siirtämään, mutta toivottavasti ei. Joka tapauksessa, olisimme sitten kaikki vaihtarit ensi viikon lopulla viimeistään rapakon toisella puolella.

Pakkaaminen edistyy hurjaa vauhtia (tai sitten ei....). Vielä olisi yhtä sun toista pakattavaa, ja koko elämä pitää mahduttaa yhteen matkalaukkuun (max. 23 kg) sekä pieneen käsimatkatavaraan (max. 8 kg).

Joten, lisäinformaatiota odotellessa ja mukavasti pakkailessa! Lisää juttua tulee... joskus.

Blogi!

Noniin, vihdoinkin sain aikaseksi tämän blogin! Lähtöön on enää 3 kokonaista päivää, aika on lentänyt siivillä!

Odotan edelleen isäntäperhetietoa, mutta onneksi lennot on jo selvillä. Lähtö on 24.8. klo 7.15 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Sieltä matka jatkuu Frankfurtiin, sieltä Chicagoon ja seuraava spotti onkin Conneticut. Toivottavasti perhetieto tulee PIAN! Pakkaaminenkin on jo aloitettu, mutta yhdessä matkalaukussa pysyminen on vaikeaa! Saa ottaa vaan yhden matkanalaukun, joka saa painaa 23 kg (+käsimatkatavara 8 kg). Mitään ylimääräistä ei siis saa päätyä matkalaukkuun.

Kirjottelen sitten vähän enempi, kun isäntäperhetieto saapuu, ja kun lähden maailmalle! : )