Vähän erilaiset synttärit

Tosiaan, tänään täytin 18! WUUUHUUUUU :) Sitä oltiin odotettu siitä lähtien kun täytin 13, ahhah!
Synttärit ei tosin menny ihan sillä kaavalla kun oltiin suunniteltu. Kaikki alkoi todella hyvin. Päivä oli aurinkoinen, vaikkakin hieman kylmä. Oli mukava kävellä kouluun, kun hanget välkkyivät auringon paisteessa. Okei, se riittää lumihangista, ASIAAN! Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes päätin syödä purkkaa. Mulla on ollu jonkin aikaa ongelmaa mun leukojen kanssa: ne naksuu välillä, ja "lukittuu". Niin oudolta kuin se vain kuulostaakin, However, päätin syödä purkkaa, ja kun olin sitä noin 15 minuuttia pureskellu, kuului ikävä naksahdus ja leukani ei enää päättäny liikkua. Jos yritinkin, se sattui aivan sanomattoman paljon. Kyllä siinä pieni paniikki tuli, ja menin sössöttämään hampaitteni välistä matikan opettajalle että menen terkkarin luo.
Kun saavuin terkkarin toimistoon, selitin tilanteen, ja terkkari sitten soitti mun hostäidille. Hostäiti meinasi pyörtyä kun sai soiton terkkarilta (hän luuli ensin että olin kaatunut koulun rappusissa ja murtanut jalkani, kuulostaa kyllä ihan multa, kömpelö kun olen... :) ). Melissa (hostäiti) sitten soitti lääkärille ja varasi mulle ajan (ihme kyllä sieltä vielä löyty aikoja). Koulun jälkeen sitten kipitin reippaasti kotiin, ja sieltä mentiin lääkäriin. Olin kyllä aika huolissani kun saavuttiin lääkäriasemalle, kun lääkäri totesti että pitäisi ottaa muutamia kokeita/ röntgenkuvia. Onneksi hän totesi röntgenkuvien jälkeen, että kaikki näyttäisi olevan täysin kunnossa, mutta antoi kuitenki lääkkeet kouraan, ja käski mennä ostamaan apteekista sellaset muovimuotit, jotka laitetaan suojamaan yöksi hampaita. Sen kuullemma pitäis auttaa vaivaan.

Eli tollanen missio oli tänään. Istuttiin siellä asemalla sellaset kevyet 3,5 tuntia :) Mutta kuullemma ei ole mitään hätää mikä on mukava kuulla!

Voin kyllä vannoa etten tuu ikinä unohtamaan näitä synttäreitä, hahhaa! :D

Kuitenki, koulupäivä alkoi muuten oikein mukavasti. Kaverit oli koristellu mun lokeron oven ruusukkeilla ja disney-prinsessojen kuvilla, AHHAHA! Harmi, etten tajunnu ottaa kameraa mukaan : )

SNOW, SNOW, AND MORE SNOW!

Täällä päin on ollu tosi paljon lumimyrskyjä viime aikoina. Meillä on ollu yhteensä 4 snow day'tä, eli ei ole koulua lumen takia. Jos meillä olis Suomessa sama käytäntö, meillä ei olis koskaan koulua talven aikaan. Tosiaan, kaks ekaa snow day'tä oli tosi nautinnollisia, koska en oo ennen saanu vapaata koulusta lumen takia. Mutta nyt, kun olisi pitäny olla Mid Term tests, eli kokeeseen tulee kaikki, mitä ollaan näinä 5 kk aikana opittu, on vähän puuduttavaa, kun kokeet siirtyy koko ajan. Tällä viikolla meillä oli vain 2 päivää koulua ( U.S. historia ja matikka, matikasta sain luokan parhaat pisteet!), ja meillä oli vain kaksi koetta (alunperin piti olla kaikki 7 koetta samalla viikolla). Joten, huomenna meillä on ranskan, sekä terveystiedon kokeet, en odota innolla : ) Ranska on kyllä helppoa, mutta terveystiedon tunneilla emme ole tehny yhtään mitään. Ollaan vaan katsottu videoita siitä miksi huumeita ei pidä käyttää ym. terveysongelmista. Ensi viikolla on vielä biologian, enkun sekä valokuvauksen  loppukokeet. Bilsa on kaikista haastavin, koska siinä on niin paljon käsitteitä yms.

Huomisesta lähtien tulen vähentämään herkkujen syömistä (joista on tullut minulle suuri ongelma). Täällä on tosi paljon houkutuksia, sillä meillä on kotona aina jotain pientä purtavaa, esim. sipsejä, jäätelöä, keksejä, suklaakonvehteja. Ja siitä ei hyvä heilu, jos jatkan tähän malliin syömistä. : ) Joten, olen päättänyt pitää jonkin pituista taukoa niistä, ja yritän pysyä myöskin siinä.
Vaihtarikilot ovat normaaleja, yleensä lihoo n. 2-4 kiloa, koska ravinto on sen verra erilaista kuin Suomessa. Mutta en usko, että jos jatkan samaan malliin, niin se jää siihen pariin kiloo : )

Pian winter track-kausi on ohi! Ajattelin kuitenki jatkaa urheilua, kun sitä on kerran täällä tarjolla. Sieltä saa myös helposti kavereita, ja pysyy hyvässä kunnossa. : ) Treenejä on 5 kertaa viikossa, aina koulun jälkeen, ja niiden kesto on n. 2 tuntia. Ei ainakaan vaivalla hankittu kunto winter trackissa mene sitten hukkaan. Ajattelin siis ruveta harrastamaan outdoor trackia (aka track and field). Se on melko samanlaista kuin se mitä teen nyt, muttei onneksi sisällä. Ulkona on paljon mukavempi juosta : )

Tänään oli myös midyear orientation, mikä tuntui todella oudolta. Jo puolet mennyt?! Todellako? Tuntuu todella oudolta ajatella kotiin lähtöä, vaikka todellakin odotan sitä. Monet vaihtarit ovat sanoneet, etteivät he ikävöi kotia lainkaan, mutta musta se on TODELLA outoa. Mä ainakin kaipaan tosi paljon Suomea, perhettä ja kavereita : ) Odotan innolla kesää! Tää ei kuitenkaan tarkota, että mulla olis täällä ihan kamalat oltavat, oikeesti tykkään olla täällä! Mutta on se oma koti aina kaikkein paras : )

!

Minä, Siying ja Ritika : )

Hupsista.... Viimeisestä blogi päivityksestä on vierähtänyt miltei kuukausi. Pääsi hiukkasen unohtumaan, kun on ollut yhtä sun toista kiirettä täällä. Pääasiassa siis koulujuttuja ja winter track treenejä : )
Mistäs alottaisin?

Ennen joulua ei oikeen ehtinyt tapahtumaan mitään ihmeellistä. Kunhan vaan koristeltiin taloa, mikä tuntui oudolta. Ensimmäinen joulu pois kotoa, ja en ole koskaan viettänyt joulua ulkomailla, edes oman perheen kanssa. Joten kuten arvata saattaakin, joulun aikaan tuli todella kova ikävä kotiin, mutta onneksi nyt on alkanut pikku hiljaa helpottamaan : )
Jouluna emme syöneet kalkkunaa, tai kinkkua, niin kuin ehkä perinteiseen amerikkalaiseen jouluun kuuluisi: me söimme hummeria. Oli todella hyvää, mutta en kyllä halua nähdä hummeria vähään aikaan, kaikki saivat oman jättmäisen hummerinsa, ja se oli ehkä 1,5 kg (no ehkä vähän liiottelen, mutta aivan törkeän kokoinen se oli, varmaan joku steroidi hummeri...)!! Se oli siis joulupäivällinen : ) 25. joulukuun aamuna avasimme lahjat ja tsekkasimme mitä sukasta löytyi. Sain todella paljon käytännöllisiä lahjoja, mm. amerikkalaisen keittokirjan (Melissa teki sen minulle ja Siyingille, hän oli kirjoittanut omia hyviä reseptejään ylös)! Ja hänen parhaalta kaverilta Ruthilta saimme kaikenlaisia keittiövälineitä kuten mittoja yms. Tosi käytännöllisiä, koska meidän mittasuhteet on kotona erilaiset kun täällä, joten ei tarvitsi aina hartaasti miettiä paljonko on 2 kuppia jauhoja, jos ohjeessa sattuu niin lukemaan. MAHTAVAA! : )
Kävin myös vihdoin ostamassa kauan haaveilemani digikameran, VIHDOINKIN! Ja se oli vielä onneksi alennuksessakin ; )

Kaikenkaikkiaan joulu oli siis todella outo. Missä kinkku, laatikot, ynnä muut hyvät jouluruuat....?

Boston in New Year's eve!

Valaistu jääveistos, näitä löytyi pitkin Bostonia!

Tänään on siis New Year's eve (huh, outoa, jo uusi vuosi, ei uskoisi!). Tänään oli heti aamusta oikein mukavasti winter track kisat, mutta ne menivät yllättävt hyvin. Paransin mun aikaa 11 sekunnilla (?!), en oikeen tiedä mitä tein erilailla, mutta fiilis sen jälkeen oli kuin Usain Boltilla! : )
Uusi vuosi tuntuu sekin vielä oudommalta kuin joulu. Siis olen ollut täällä jo 4 kk?! Tuntuu että ehkä max. 2 kk. Kylläpäs se aika rientää!
Kävimme tänään Bostonissa mun hostperheen ja parhaan kaverini Ritikan kanssa. Kävimme luistelemassa, ja sain ylpeenä esitellä mun suomalaisia luistelutaitoja. PROUD TO BE A FINN! ; )
Oli kaikilla vähän suu ammollaan kun sirklasin takaperin ja osasin jopa jarruttaa luistimilla!
Löysin myös todella epäterveellisen ruuan, only in the US! Fried dough, eli uppopaistettu pullamössö lätty jonka päälle sirotellaan kanelia ja sokeria. Niin hyvää, mutta niin kamalaa! : D
Luistelun jälkeen käveltiin pitkin Bostonia ja katteltiin jääveistoksia ja odoteltiin paraatin alkamista. Mun tuurilla astuin tosi hyvää ja hyiseen lätäkköön ja mun toinen kenkä oli siis tosiaan ihan läpi märkä. Paraatin alkaessa oli ihan jääkalikka, joten katteltiin sitä sitten suunilleen 15 minuuttia, kunnes kaikki kyllästy hytisemään ulkona, koska pari myös Ritika ja Melissa oli astunut siihen kirottuun lätäkköön. Joten päätimme suunnista lähimmälle metrolle ja takaisin autolle, jotta päästäisiin syömään kiinalaista ruokaa (kiinalaisen ruuan syöminen on uuden vuoden perinne Massachusettsissa, älkää kysykö miksi!). Nyt sitten odotellaan, että kello lyö 12, että vuosi 2011 voi alkaa! Uusi vuosi, uudet kujeet!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011 ! TÄNÄ VUONNA NÄHDÄÄN! ; )

Joulutunnelmaa ja thanksgiving

Tämän viikon torstaina juhlistimme amerikkalaisten suurinta juhlaa, (kyllä, täällä thanksgiving on suurempi juhla kuin Joulu) THANKSGIVINGIÄ!

Täytyy kyllä heti aluksi sanoa, että kalkkuna painoi sellaiset kevyet 18 paunaa (noin 7,65 kg), joten siitä sitten riitti ihan mukavasti left overseja! Kalkkunan sisälle laitettiin täytettä, joka oli tosi hyvää (täyte sisälsi mm. leivänmuruja, sipulia, lihaa yms.)! Kalkkunan ohella tarjoiltiin kalkkunalle kastiketta, perunamuussia, maissia, herneitä, kurpitsapiirakkaa, pähkinäpiirakkaa (ällömakeaa) sekä eräänlainen sitruuna-appelsiini rahka piirakka. Pöydästä siis ei lähdetty tyhjin vatsoin : ) Meitä oli yhteensä 8 istumassa pöydässä, mm. Melissan paras ystävä ja hänen aviomiehensä, sekä kaksi Melissan työkaveria. Illan päätteeksi pelasimme outoa lautapeliä, jonka säännöt oli tosi vaikea tajuta. Hauskaa oli silti!

Perjantaina oli Black Friday, eli toisinsanoen hullu alennuspäivä. Kaikki hullut alennukset yhdessä päivässä, toisin kuin meillä Suomessa on Hullut Päivät, jotka kestävät n. 3-4 päivää. Kaupat aukevat 3-4 aamulla, ja yleensä ne "hulluimmat" menee siihen aikaan juoksemaan hyvien alennuksien perässä. Itse uskaltauduin shopping malliin vasta kello 9 aamulla, ja siellä ei ollut miltei lainkaan ruuhkaa (vaikka Melissa olikin niin manannut). Kieltämättä oli tosi hyviä tarjouksia, mutta ne hulluimmat tarjoukset (esim. 5 digitaalikameraa alle 100 dollaria) olivat jo menneet aamuyöstä. Ainoastaan näkyi jonoissa, jouduin jonottamaan muutaman kerran yli 20 minuuttia.

Ostin myös joulukortteja Suomeen lähetettäväksi, ja tuli kyllä haikea olo niitä raapustaessa. Täällä ei ole vielä edes lunta, toisin kuin Suomessa on joku 20 cm! Epäreilua : ( I'm dreaming of white Christmas...

Thanksgivingin kunniaksi oli siis yhteensä 4 päivää lomaa (torstai, perjantai sekä viikonloppu), joten nyt on outoa ajatella että menisin kouluun. Ei oikeen huvittaisi, ellei huomenna alkaisi winter track ! Olen samaan aikaan todella hermostunut ja innoissani. Yleensä koulun harrastuksissa tapaa paljon uusia tuttavuuksia, siksi innoissani. Mutta olen myös hermostunut, sillä en ole oikein ehtinyt harjoittelemaan juoksua, joten saa nähdä mitä tästäkin tulee. Voi olla, että treenien jälkeen (joita siis tulee olemaan 5 kertaa viikossa heti koulun jälkeen + kisat viikonloppuisin). Pysyy kyllä ne pelätyt "vaihtarikilot" sitten kurissa. Keväällä ajattelin liittyä johonkin toiseen urheilujoukkueeseen, mutten ole varma vielä mihin. Katsotaan sitten tarkemmin keväällä : )

SUOMI NISU! (and dancing....) : )

Kyllä, kuten tämän blogipäivityksen blogista voi hyvin päätellä, olen leiponut pullaa täällä päin maailmaa (Melissa kutsuu sitä Suomi Nisuksi). Mutta ennen kuin kerroin pullista, palataanpas tämän viikon alkuun!

Eli, tämä kouluviikko on ollut jälleen hyvin tavanomainen: hissassa on joka torstai pistari, huoh. Lisäksi oli myös bilsankoe ja kaikkea muuta hauskaa. Saimme myös report cardit, mikä tarkoittaa jakson arvosanoja. Sain todella hyvät arvosanat (100 on paras, 65 pitää saada vähintään että pääsee läpi):
English ... 95
Geometry ... 97
French ... 98
Biology ... 98
U.S. History ... 96
Photography ... 96
Health Education ... 100
Eli todella hyvät tulokset (ainakin toistaiseksi). Motivaatio on tällä hetkellä aika heikko, ei oikein jaksaisi istua tunneilla, kun kuitenkin perjaatteesa joutuu käymään samat asiat jälleen kotipuolessa. Joten "pieniä" arvosanan laskuja on todennäköisesti odotettavissa : )
Huomenna on tosiaan ranskan ja enkunkokeet, ranska nyt vielä menee, mutta enkku, mweh. Reputin 2 pistaria 4, aiheena The Cruicible (google it...). Sen näytelmän on kirjoittanut Arthur Miller, ja se on TODELLA, siis oikeasti todella,  vaikea. Joten huomenna lopullinen koe siitä, mukavaa. Onneksi on 2 varsinaista koulupäivää tulevalla viikolla, keskiviikkona pääsemme kotiin 10.45, thanks for thanksgiving! Thanksgiving siis on torstaina, ja sitä juhlimastamme perinteisin amerikkalisin menoin: jättimäinen kalkkuna ja paljon left overseja! : )

Meillä oli Junior Harvest Dancet perjantaina. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaisten pitäisi ottaa mallia Amerikasta. Kaikilla oli todella hauskaa, KAIKKI TANSSIVAT! Ruoka oli ihan ok: pastaa, leipää, cokista, vettä, mehua yms. Musaa löyty laidasta laitaan, ja tosiaan kaikki tanssi. Tanssin (kyllä, minä TANSSIN, maailman kahdeksas ihme on tapahtunut) joku 3 tuntia putkeen, ja sen kyllä tunsi jaloissa. Oli "pieniä" vaikeuksia kävellä takaisin autolle korkeissa koroissa kun jalat oli ihan velliä. Huhhuh, ja herääminen aamulla oli tuskaa!

Sovin kavereiden kanssa, et leivottais pullaa (Suomi Nisu). Ikävä kyllä yksi kavereistani ei päässyt tulemaan, mutta onneksi Erik ja Max pääsivät. Erik on 25 % SUOMALAINEN! Hänen isovanhempansa ovat Suomesta, mutta ei muistanut mistä päin, lupasi kysyä äidiltään. Sain sitten opettaa Erikille ja Maxille suomea, ja oli kyllä hauskaa kuunnella kun he yrittivät laskea yhdestä kymmeneen. Kuullemma suomalaiset numerot ovat todella vaikeita (ainakin verrattuna kiinalaisiin numeroihin, joita siskoni Siying opetti meille). Pullasta ei tullut kyllä ihan sellaista kuin kotona yleensä: pullan kuori oli rapea ja enemmän leipämäinen, mutta maku oli ihanan tuttu. Kaardemumma toi heti mieleen lapsuuden kun leivoin mummin kanssa pullia, rakastan sitä maustetta! Pullan lisäksi leivoimme vadelma-kauralastuja, jotka olivat YLIHYVIÄ. Nam nam : ) Kovan leipomisen jälkeen Erik ja Max jäivät illalliselle ja ruuaksi oli fried chicken and twice backed potatoes (very ordinary sunday dish)!

Joten kun nyt katsoo ohi kulkenutta viikkoa, voin hyvillä mielin sanoa, että oli kyllä ikimuistoinen viikko! : ) Hauskaa oli, odotan innolla mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu!

kuulumisia jälleen!

B O S T O N !

Jälleen taas yli viikko vierähtänyt, aikahan suorastaan lentää! Pian oon ollu täällä jo 3 kk. Tunteet on sinällään vähän sekavat: oon ollu täällä jo 3 kk, mutta tuntuu etten oo saanu oikeen mitään aikaseks (ihmettelyn ja shoppailun lisäks). Mutta kyllä tässä vielä tätä aikaa on : )

Viikko vierähti käyntiin väsyneissä tunnelmissa, viime aikoina oon saanu yöllä ehkäpä 6-7 tuntia untia. Kyllä, se on liian vähän, ja ei, en voi mennä aikasemmin nukkumaan : D ! Menin maanantaina ystäväni Saran kanssa eräänlaiseen tapaamiseen, nimeltä "Small Group". Älkää tuomitko sitä, kun sanon että se on uskonnollisen ryhmän tapaaminen. Se ei TODELLAKAAN ole tylsä! Meitä tulee arviolta joka maanantai n. 12-20 nuorta (riippuen koulujutuista yms.) Saran ystävän taloon. Emme niinkään tee mitään ihmeellistä, me juttelemme. Puheenaihe voi olla ihan mikä tahansa: politiikka, ystävät, nenänkaivelu, säät, lomailu ja muuta hauskaa! Keskusteluja on helppo seurata eikä tarvitse pelätä oman mielipiteen sanomista. Tapaaminen muistuttaa jollain tapaa kirkkojen nuorten-iltoja: monet leipovat tapamiisiin mokkapaloja ja keksejä, ja kaikilla on hauskaa : ) JEEJEE!

Koulussa on ollut taas vaihteeksi vähän kiireitä. Läksyjä riittää ja samoin niitä "hauskoja" pistareita. Ensi viikon tiistaina on bilsassa koe solujen "elimistä" (mitokondrio, solun ydin yms). IHANAA, thanks for pimpin' my life in da America! No mutta kyllä se tästä helpottaa (toivottavasti)! : ) Meillä on siis kaks jaksoa koko lukuvuoden aikana, ja ne jaksot on jaettu kahtia. Saadaan siis perjaatteessa neljän jakson arvosanat! Eka "jakso" meni tosi hyvin, sain paljon kiitettäviä (amerikkalaiseen tyyliin A+ ja A-). Toivottavasti tää toinen jakson puolikas menee hyvin.
Alotettiin lukee enkuntunnilla The Cruisable-nimistä näytelmää (kirjoittanut Arthur Miller). Se on oikeesti tosi vaikeeta, se on kuullemma koko amerikan vaikein näytelmä. Me ei oikeestaan varsinaisesti lueta sitä, vaan katotaan leffa. Mun on välillä tosi vaikee pysyä mukana kun näyttelijät vaan huutaa ja juoksee ja manailee ja puhuu "vanhaa" englantia. Ja koko luokka on reputtanu kaks ekaa pistaria siitä elokuvasta (minä mukaan lukien). Miksi Arthur Miller teki siitä näytelmästä niin vaikean?

Viikonloppu oli onneksi paljon mieluisampi kuin kouluviikko. Perjantaina menin The Indian Clubin suureen tapahtumaan. Tapahtuma oli kyllä aika pettymys, paikalle ilmestyi vähän porukkaa kiitos jalkapallopelien ja konserttien. Mutta opinpahan ainakin tanssimaan intialaisittain (SE ON VAIKEAA!) ja sain kiinalaista ruokaa, nam!
Melissa yllätti meidät eilen illalla sanomalla, että huomenna mennään Bostoniin! Oltiin tosi innoissamme Siyingin kanssa, vaikka meidän pitikin herätä tosi aikasin. Ajettiin mahd. lähelle Bostonia, ja jätettiin auto parkkihalliin. Melissa sanoi, että Bostonissa ajaminen on hullua, ja jos löytää parkki paikan, se on ihme. Lisäksi kuullemma hänen olisi pitänyt myydä toinen meistä että olisi voinut maksaa parkkimaksun. Eli Bostoniin matkaajille: OTTAKAA METRO, älkää menkö autolla. Se koituu turmioksenne.
ASIAAN! Mentiin ensin sellaselle turistikierrokselle, jossa katteltiin vähän noita patsaita ja historillisia rakennuksia. Opas ei ollut mikään paras, joten en oikeen jaksanut kuunnella. Sen sijaan katselin ihmisiä jotka kulkivat ohi. Niin kuin monissa suurkaupungeissa, Bostonissa on monenlaisia ihmisiä, ihan joka lähtöön. Tapasimme mm. Vietnamin Sodan veteraaneja, jotka valistivat meitä juomisesta, maan johtajiin ei kannata luottaa ja ettei saa valokuvata vieraita ihmisiä kadulla.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin enemmän Bostonista kuin Washington D.C:stä. Kaupunki tuntui paljon kotoisammalta, tuli aika paljon New York mieleen. Washington D.C. on suunniteltu ja sommiteltu, Boston.. se vain TAPAHTUI! Rakennuksia sinne ja tänne ja vähän tonne ja VOILÀ! Täydellinen suurkaupunki! Bostonissa on myös helppo kävellä ja kaikki on mukavan matkan päässä. Lisäksi kaupungilta löytyy paljon historiaa, mutta niin löytyy myös Washington D.C:ltä. Shoppailumahdollisuudet on LOPUTTOMAT! Eli toisinsanoen: jos haet shoppailumestaa Yhdysvalloista, nokka kohti BOSTONIA!

Kiitän ja kuittaan!

Halloween ja Washington D.C!

FBI päämaja

The White House !

Toisen Maailman Sodan muistomerkki

Albert Einstein

Washington monumentti!

Lincoln memorial

Vietnamin Sodan muistomerkki. Seinässä oli yhteensä yli 57 000 miehen nimet.

Nonniin, varautukaapas piiiiiiiiiitkän blogipäivitykseen uskolliset bloginlukijat!

Halloween meni erittäin leppoisasti, enkä sitten loppuje lopuksi päätynyt trick or treat-kierrokselle, mikä ehkä hiukan jälkeen päin harmittaakin. Mutta oon ehkä jo vähän liian vanha sellaseen + oon kaikkia ihmisiä yli päätä pidempi täällä, olisin pelästyttäny kaikki vanhukset ja pienten lasten vanhemmat, kun oon 175 cm pitkä, ja vielä joku mörköasu päällä. Ei hyvä! Joten loppujen lopuksi päädyin kahden kaverin kanssa kattomaan leffaa nimeltä Paranormal Activity 2. Leffan genre oli kauhu, mutta mun mielestä se oli ennemmin komedia (ehkä johtuu mun kieroituneesta huumorintajusta, tai sitten seurasta, ken tietää).
Leffateatteri oli jättmäinen, ja meidän kolmen lisäksi sinne tuli 6 ihmistä! Lisäksi, muutamat asiat on ihan erilaista kuin Suomessa: ensinnäkin, lippu maksaa n. 8 dollaria (vähän päälle 6 euroa), ja lipussa ei lue istumapaikkaa, SAA MENNÄ MINNE HALUAA! Saatiin kavereiden kanssa sitten parhaat paikat : )
Mutta tosiaan, leffa ei ollut mikään paras mahdollinen. Kyllä meillä hauskaa oli, mutta vähän harmittaa että tuhlasi rahat leffaan joka oli ihan surkea. Yksi syy voi olla se, etten ole nähnyt Paranormal Activityn ensimmäistä osaa.

Ja nyt siihen tuoreempaan osioon, nimittäin WASHINGTON D.C. !!!

Lähdimme n. klo 7 aamulla matkaan. Melissan piti käydä äänestämässä, ennen kuin suuntasimme lentokentälle. Lentomatka ei ollut kovin miellyttävä: turbulensseja oli iha kiitettävästi, ja takana istuva nainen ei ole varmasti koskaan pitänyt suutaan kiinni, saati sitten kuullut sanoja "hiljainen ääni". Lennon päätteeksi tiesimme hänen ja hänen miehensä ongelmista ja kuinka kamalaa on kun hänen veljensä tytär ei menny yliopistoon. Lisäksi päänsärky potenssiin tuhat ei auttanut asiaa lainkaan.
Kun pääsimme Washingtonin lentokentälle, otimme metron sielä keskustaan (todella kätevä tapa liikkua paikasta toiseen!). Saavutuamme keskustaan lähdimme kiertelemään ympäri kaupunkia. Lyhyesti sanottuna kävelimme, kävelimme, kävelimme, kävelimme, kävelimme, kävelimme ja sitten vielä vähän käveltiin ympäri Washington D.C:tä. Näimme mm. Vietnamin sodan muistomerkin, Valkoisen talon, Toisen Maailman Sodan muistomerkin ja Lincolnin muistopatsaan. Valkosen talon lähellä oli menossa mielenosoitus Obamaa vastaa, ja yksi paikallisista sanoi, että siellä on AINA joku osoittamassa mieltään. Kylteissä oli Obaman kasvot joihin oltiin lisätty Hitler-viikset yms. Protesti oli todella pieni, mutta siitä huolimatta paikalla oli paljon poliiseja, varmuuden vuoksi. Mutta tosiaan todella paljon nähtävää olisi vielä ollut, mutta ne jää sitten toiseen kertaan!
Täytyy kyllä sanoa, että Washington D.C. on yksi Yhdyvaltojen kauneimmista kaupungeista: paljon upeita, valkeita rakennuksia sekä upeita muistomerkkejä (mm. Albert Einstein-muistomerkki).

Muistoki sieltä jäi kipeät jalat ja selkä, sekä monia kuvia : ) Ja voin vannoa ettei ole viimeinen kerta kun menen sinne, siitä olen varma. Jos suuntaatte Yhdyvaltoihin, WASHINGTON D.C. ON PAIKKA JONNE KANNATTAA MENNÄ!!

Ja pahoittelut, selostuksesta puuttuu varmaan tuhat ja biljoona asiaa!