Hae tästä blogista

lauantai 13. marraskuuta 2010

kuulumisia jälleen!

B O S T O N !
Jälleen taas yli viikko vierähtänyt, aikahan suorastaan lentää! Pian oon ollu täällä jo 3 kk. Tunteet on sinällään vähän sekavat: oon ollu täällä jo 3 kk, mutta tuntuu etten oo saanu oikeen mitään aikaseks (ihmettelyn ja shoppailun lisäks). Mutta kyllä tässä vielä tätä aikaa on : )

Viikko vierähti käyntiin väsyneissä tunnelmissa, viime aikoina oon saanu yöllä ehkäpä 6-7 tuntia untia. Kyllä, se on liian vähän, ja ei, en voi mennä aikasemmin nukkumaan : D ! Menin maanantaina ystäväni Saran kanssa eräänlaiseen tapaamiseen, nimeltä "Small Group". Älkää tuomitko sitä, kun sanon että se on uskonnollisen ryhmän tapaaminen. Se ei TODELLAKAAN ole tylsä! Meitä tulee arviolta joka maanantai n. 12-20 nuorta (riippuen koulujutuista yms.) Saran ystävän taloon. Emme niinkään tee mitään ihmeellistä, me juttelemme. Puheenaihe voi olla ihan mikä tahansa: politiikka, ystävät, nenänkaivelu, säät, lomailu ja muuta hauskaa! Keskusteluja on helppo seurata eikä tarvitse pelätä oman mielipiteen sanomista. Tapaaminen muistuttaa jollain tapaa kirkkojen nuorten-iltoja: monet leipovat tapamiisiin mokkapaloja ja keksejä, ja kaikilla on hauskaa : ) JEEJEE!

Koulussa on ollut taas vaihteeksi vähän kiireitä. Läksyjä riittää ja samoin niitä "hauskoja" pistareita. Ensi viikon tiistaina on bilsassa koe solujen "elimistä" (mitokondrio, solun ydin yms). IHANAA, thanks for pimpin' my life in da America! No mutta kyllä se tästä helpottaa (toivottavasti)! : ) Meillä on siis kaks jaksoa koko lukuvuoden aikana, ja ne jaksot on jaettu kahtia. Saadaan siis perjaatteessa neljän jakson arvosanat! Eka "jakso" meni tosi hyvin, sain paljon kiitettäviä (amerikkalaiseen tyyliin A+ ja A-). Toivottavasti tää toinen jakson puolikas menee hyvin.
Alotettiin lukee enkuntunnilla The Cruisable-nimistä näytelmää (kirjoittanut Arthur Miller). Se on oikeesti tosi vaikeeta, se on kuullemma koko amerikan vaikein näytelmä. Me ei oikeestaan varsinaisesti lueta sitä, vaan katotaan leffa. Mun on välillä tosi vaikee pysyä mukana kun näyttelijät vaan huutaa ja juoksee ja manailee ja puhuu "vanhaa" englantia. Ja koko luokka on reputtanu kaks ekaa pistaria siitä elokuvasta (minä mukaan lukien). Miksi Arthur Miller teki siitä näytelmästä niin vaikean?

Viikonloppu oli onneksi paljon mieluisampi kuin kouluviikko. Perjantaina menin The Indian Clubin suureen tapahtumaan. Tapahtuma oli kyllä aika pettymys, paikalle ilmestyi vähän porukkaa kiitos jalkapallopelien ja konserttien. Mutta opinpahan ainakin tanssimaan intialaisittain (SE ON VAIKEAA!) ja sain kiinalaista ruokaa, nam!
Melissa yllätti meidät eilen illalla sanomalla, että huomenna mennään Bostoniin! Oltiin tosi innoissamme Siyingin kanssa, vaikka meidän pitikin herätä tosi aikasin. Ajettiin mahd. lähelle Bostonia, ja jätettiin auto parkkihalliin. Melissa sanoi, että Bostonissa ajaminen on hullua, ja jos löytää parkki paikan, se on ihme. Lisäksi kuullemma hänen olisi pitänyt myydä toinen meistä että olisi voinut maksaa parkkimaksun. Eli Bostoniin matkaajille: OTTAKAA METRO, älkää menkö autolla. Se koituu turmioksenne.
ASIAAN! Mentiin ensin sellaselle turistikierrokselle, jossa katteltiin vähän noita patsaita ja historillisia rakennuksia. Opas ei ollut mikään paras, joten en oikeen jaksanut kuunnella. Sen sijaan katselin ihmisiä jotka kulkivat ohi. Niin kuin monissa suurkaupungeissa, Bostonissa on monenlaisia ihmisiä, ihan joka lähtöön. Tapasimme mm. Vietnamin Sodan veteraaneja, jotka valistivat meitä juomisesta, maan johtajiin ei kannata luottaa ja ettei saa valokuvata vieraita ihmisiä kadulla.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin enemmän Bostonista kuin Washington D.C:stä. Kaupunki tuntui paljon kotoisammalta, tuli aika paljon New York mieleen. Washington D.C. on suunniteltu ja sommiteltu, Boston.. se vain TAPAHTUI! Rakennuksia sinne ja tänne ja vähän tonne ja VOILÀ! Täydellinen suurkaupunki! Bostonissa on myös helppo kävellä ja kaikki on mukavan matkan päässä. Lisäksi kaupungilta löytyy paljon historiaa, mutta niin löytyy myös Washington D.C:ltä. Shoppailumahdollisuudet on LOPUTTOMAT! Eli toisinsanoen: jos haet shoppailumestaa Yhdysvalloista, nokka kohti BOSTONIA!

Kiitän ja kuittaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti